Share |

 

Homeopatia

Homeopatia on systemaattinen, kokonaisvaltainen hoitomuoto, jossa käytetään homeopaattisia lääkeaineita. Homeopaattiset lääkeaineet aktivoivat, tasapainottavat ja vahvistavat elimistön omaa vastustuskykyä.  Homeopatian on alun perin kehittänyt saksalainen lääkäri ja tiedemies Samuel Hahnemann jo 1700 –luvulla. Nykyisin se on maailmanlaajuisesti toiseksi eniten käytetty hoitomuoto heti koululääketieteen jälkeen.   

Homeopatia perustuu selkeisiin periaatteisiin, joiden taustalla on holistinen, kokonaisvaltainen käsitys ihmisestä. Holistinen näkemys tarkoittaa sitä, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos yksi osa on rikki tai toimimaton, vaikuttaa se koko järjestelmään. Eri osia ei voida tarkastella irrallaan kokonaisuudesta.  

 Sairauden oireiden katsotaan olevan merkkejä epätasapainotilasta, jota keho yrittää oireilemalla parantaa. Oire sinänsä ei siis ole sairaus, vaan pyrkimys paranemiseen.  Homeopatialla pyritään auttamaan kehoa parantumaan ja poistamaan oireiden alkuperäisen syyn. Pelkkä oireen tukahduttaminen ei ole paranemista.  Oireita voisi verrata auton varoitusvaloihin. Jos kojelaudassa palaa punainen varoitusvalo, on se merkkinä siitä, että moottorissa on jotain vialla. Yksi tapa päästä varoitusvalosta eroon, on ruuvata siitä lamppu irti. Toinen tapa on selvittää, mikä moottorissa on vialla ja korjata se. Homeopatialla pyritään aina korjaamaan vika moottorista, ei ainoastaan sammuttamaan varoitusvaloja.  

 Homeopaatti ei tee diagnooseja tai nimeä sairauksia. Homeopaattisella hoidolla ei ole tarkoitus korvata lääkärin hoitoa. Homeopaattinen hoito on täydentävää hoitoa ja se sopii yhdessä käytettäväksi kaikkien muiden hoitomuotojen kanssa. 

 Homeopatia perustuu kolmeen pääperiaatteeseen. Nämä ovat samankaltaisuus, yksilöllisyys ja kokonaisvaltaisuus, sekä pienin mahdollinen annos.  

Samankaltaisuus  

Lääkevalmiste, joka terveessä henkilössä aiheuttaa oireita, parantaa ne sairaassa henkilössä minimaalisesti annosteltuna. Lääkeaineeksi valitaan mahdollisimman tarkasti sairastavan oireiden kanssa samankaltaisen reaktion aiheuttava lääkeaine, jolloin paranemisprosessi käynnistyy.

Homeopaattiset lääkeaineet on testattu terveillä ihmisillä lääkeainekokeissa.  Näihin osallistuminen kuuluu nykyisin osaksi homeopatian opiskelua. Lääkeainekokeissa osa koehenkilöistä ottaa tietyn kaavan mukaan homeopaattista lääkeainetta ja toinen osa saa lumelääkettä. Seuraavien päivien aikana kirjataan huolellisesti oireet ja tuntemukset; mieliala, energiataso, nukkuminen ja unet, muutokset ruokahalussa, janoisuudessa, kaikki muut tuntemukset ja fyysiset oireet. Nämä yhdistettynä muodostavat tietyn lääkeaineen oirekuvan ja lääkeaine toimii samankaltaisen oirekuvan omaavalla ihmisellä.  Lääkeainekokeiden lisäksi tietoa homeopaattisten lääkeaineiden vaikutuksista on saatu kliinisen kokemuksen kautta homeopatian 400-vuotisen historian aikana. Homeopaatin tärkein työkalu onkin oirehakemisto, johon on koottu tiedot lääkeaineiden oirekuvista. Tällä hetkellä homeopaattisia lääkeaineita on noin 8000. 

 Yksilöllisyys ja kokonaisvaltaisuus  

 Homeopatiassa ihmistä katsotaan aina omana ainutlaatuisena yksilönään. Jokainen meistä oireilee ja reagoi itselleen ominaisella tavalla, ei ole kahta täysin samanlaista ihmistä.  Ihmistä tarkastellaan myös kehon ja mielen muodostamana kokonaisuutena, näitä ei voi koskaan erottaa toisistaan.  Ahdistunut ja stressaantunut ihminen voi saada fyysisiä oireita, vaikkapa päänsärkyä, ihottumia tai suolistovaivoja. Ennen flunssaa olo saattaa olla väsynyt, uupunut tai ärtyisä. Homeopaattinen lääkeaine valitaan kullekin ihmiselle ottamalla huomioon kaikki yksilölliset oireet mielialasta fyysisiin oireisiin. 

 Pelkän yksittäisen sairauden oireen perusteella ei voi siis löytää sopivaa homeopaattista lääkeainetta. On otettava huomioon se, miten sairastetaan, mutta myös se, kuka sairastaa. Lääkeaineen valinnassa huomioidaan sairauden oireiden lisäksi ihmisen yksilölliset piirteet. Näin ollen aine, joka saattaa yhdellä parantaa esimerkiksi yskän tai korvatulehduksen, ei välttämättä auta laisinkaan toista samassa tilanteessa. Tästä johtuu se, että homeopaatti saattaa määrätä eri ihmiselle eri aineen samaan vaivaan. Lääkeaine on siis valittava yksilöllisesti. Jokaisella aineella on myös kokonaisvaltainen vaikutus. Emme voi eristää lääkeaineen vaikutusta vaikkapa vain hengitysteihin, vaan se vaikuttaa aina kaikilla tasoilla. 

Esimerkkitapaukset: Pikkulasten korvatulehdus

 Jessica, 4v, on ollut nuhainen jo kaksi päivää siitä lähtien, kun hänen isänsä lähti viikon työmatkalle. Äiti kertoo, että aina kun mies on matkalla, joku lapsista sairastuu. Nenästä valuu kellertävää räkää. Illalla Jessica alkaa valittamaan kipua korvassa. Hän on itkuinen ja poloinenlohdutus ja paijaus auttaa, olo on hyvä vain, jos äiti istuu vieressä ja paijailee. Jessica haluaa nukkua äidin vieressä ja herää heti, jos äiti hiljaa yrittää nousta sängystä. Seuraavana aamuna lääkäri toteaa tulehduksen molemmissa korvissa. 

 Lääkeaine: Pulsatilla C30 

 Ensimmäisen annoksen jälkeen Jessica nukahti. Hän nukkui yli tunnin päiväunet ja oli herätessään nälkäinen ja janoinen. Syötyään hän meni leikkimään. Kipu korvasta oli poissa, nenä valui edelleen. Seuraavana aamuna Jessica oli taas ”oma itsensä”, nenä valui vielä muutaman päivän. Toista annosta Pulsatillaa ei tarvittu.  Viikon kuluttua korvalääkäri totesi, että korvat ovat kunnossa.  

 Aino, 3v on ollut nuhainen jo pari päivää ja neuvolatarkistuksessa todettiin, että toinen korva on tulehtunut.  Kun piti lähteä neuvolasta, Aino oli kiukkuinen! Hän ei halunnut lähteä, vaan juoksi karkuun äitiä.  ”Haluan pillimehun” Aino julisti kiukkuisena, kun äiti sai hänet kiinni. Äiti lupaa poiketa kauppaan pillimehua hakemaan, kunhan Aino nyt vaan pukisi takin päälleen. Kun äiti viimein hikisenä kurvaa kauppaan ja juoksee ostamaan mehun, heittää Aino sen saatuaan lattialle ja huutaa ”syliin!”. Äiti ottaa Ainon syliin ja tämä suuttuu entisestään ja ryntää pois. Sama meno jatkuu koko illan; Aino haluaa huomiota, mutta mitä enemmän hän sitä saa, sen kiukkuisemmaksi hän tuntuu tulevan.  

 Lääke: Chamomilla C30  

Ensimmäisen annoksen jälkeen Ainon kiukku tuntui vielä yltyvän hetkeksi – mutta muutaman minuutin kuluttua se meni ohi ja Aino oli taas oma itsensä. Ainolle nousi pieni kuume, mutta hän ei ollut enää muuten kivuliaan oloinen.  Parin tunnin kuluttua kiukku palasi ja annettiin toinen annos Chamomillaa. Illalla kuume oli ohi ja korvatarkastuksessa todettiin viikon kuluttua, että korvat olivat kunnossa. 

 Lääkeaineet näissä tapauksissa valittiin oireiden kokonaisuuden mukaan. Kiukkuiselle Ainolle ei olisi tullut apua Pulsatillasta, eikä poloiselle Jessicalle Chamomilla olisi auttanut, vaikka molemmilla oli korvatulehdus. 

 

Pienin mahdollinen annos 

Myrkyn ja lääkkeen ero on annostuksessa ja aineen vahvuudessa. Homeopaattiset lääkeaineet ovat erittäin voimakkaasti laimennettuja, käytännössä ne sisältävät vain vettä.  Annoksen pienuus tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että homeopaattisia lääkeaineita otetaan vain silloin, kun oirekuva niitä edellyttää ja käytetään aina mahdollisimman pientä annostusta. Yksi rae tai pieni tilkka liuosta kerrallaan on riittävä. Lääkeaineita ei koskaan toisteta rutiininomaisesti, vaan vaikutusta seurataan ja lääke toistetaan vain, jos oireet sitä vaativat. Homeopaattisessa hoidossa ei määrätä akuutissa tilanteessa monen päivän pituisia lääkekuureja. Apu tulee oikein valitulla lääkeaineella nopeasti, tunneissa tai enintään vuorokaudessa. Saman akuutin sairauden aikana voidaan toki joutua käyttämään eri aineita oirekuvan muuttuessa.  Kroonisissakin tilanteissa, joissa lääkeaineita voidaan käyttää pidempiäkin ajanjaksoja, pyritään niitä käyttämään mahdollisimman vähän ja pieninä annoksina.